Ikiroudan sulaminen, vaikutukset ja sopeutumistoimet

Ilmastonmuutoksesta johtuva nopea lämpötilan nousu arktisilla alueilla supistaa ikirouta-alueita vääjäämättä. Tässä esitämme tiiviin koosteen ikiroudan sulamiseen liittyvistä kysymyksistä Meinanderin ym. (2022, IBA-hanke) laatiman katsauksen¹ pohjalta ja kiteytämme avainviestit arktiselle politiikalle.

Avainviestit

1. Ikiroudan sulaminen vaikuttaa laajasti ja monin tavoin luontoon ja elämään arktisella alueella ja heijastuu myös arktisen alueen ulkopuolelle.
   
2. Sulamisen haittavaikutuksia on mahdollista lieventää sopeutumistoimilla, joiden tulee ottaa huomioon, että ikiroudan sulaminen ja sen seuraukset ilmenevät eri tavoin eri alueilla.
   
3. Sopeutumistoimien suunnittelun tueksi olisi perusteltua laatia Arktisen neuvoston puitteissa yleinen sopeutumisen strategia, joka loisi kehykset sopeutumistoimille ja saattaisi yhteen arktisen alueen eri toimijoita ja asiantuntijoita kehittämään innovatiivisia ratkaisuja vastata ikiroudan sulamisen haasteisiin. 

Ikiroudan sulamisella on monenlaisia suoria ja epäsuoria vaikutuksia ilmastoon, luontoon, talouteen, rakennettuun ympäristöön sekä ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Suunnitelmallisilla toimilla arktiset maat voivat rajoittaa sulamisen kielteisiä vaikutuksia. Sopeutuminen vaatii myös innovatiivisia ratkaisuja esimerkiksi infrastruktuurin turvaamiseksi.

Ikiroutaa esiintyy laajasti arktisella alueella, mutta se voi voi sulaa nopeasti

Ikirouta-alueilla maa- ja kallioperän lämpötila on pysyvästi 0 °C tai kylmempi vähintään kahtena peräkkäisenä vuotena. Ikirouta-alueella pintakerros voi kesän aikana lämmetä sulamispisteen yli ja mitä lämpimämpää on, sitä syvemmälle tämä ns. aktiivikerros ulottuu. Ikirouta sulaa, kun maaperän lämpötila on kauttaaltaan yli 0 °C.

On tunnistettu alueita mm. Siperiassa, Grönlannissa ja Huippuvuorilla, joissa ikiroudan sulaminen on poikkeuksellisen nopeaa. Ensimmäinen merkki muutoksista on maaperän lämpötilan nousu. Vaikka maaperä säilyy jäätyneenä, kylmimmilläkin alueilla on havaittu aiempaa korkeampia lämpötiloja. IPPC:n kokoamien mallitarkastelujen mukaan 20 % ikirouta-alueesta voi sulaa äkillisesti, jos globaali ilmaston lämpeneminen etenee nykyisessä nopeassa tahdissa.² Suurin osa sulamisesta johtuu ilmastonmuutoksesta, mutta esimerkiksi huonosti suunnitellut rakenteet ja mineraalivarojen hyödyntäminen voivat kiihdyttää ikiroudan tuhoutumista.

Ikiroudan sulaminen vaikuttaa laajasti arktisella alueella ja sen ulkopuolella

Ikiroudan sulamisen vaikutukset ovat moninaiset (kuva 1). Välittömät vaikutukset ovat paikallisia, kun maan kantavuus heikkenee. Talot ja muu infrastruktuuri voivat pahimmillaan tuhoutua.  Näkyviä välittömiä vaikutuksia ovat myös perinteisten kulkureittien muutokset erityisesti kesäaikaan, kun sulaminen johtaa tulvimiseen tai sulamisvesijärvien muodostumiseen. Muutokset veden kierrossa voivat näkyä laajoilla alueilla ja haitata erityisesti perinteisiä elinkeinoja, mutta myös teollista luonnonvarojen hyödyntämistä.

Ikiroudan sulaminen voi johtaa osin vaikeasti hahmotettaviin terveysvaikutuksiin. On tarkasteltu mahdollisuuksia, että ikiroudan sulaminen johtaa uusiin pandemioihin,³ mutta toistaiseksi todennetut terveysvaikutukset ovat olleet paikallisia. Ikiroudan sulaminen kiihdyttää myös yleisesti ilmastonmuutosta arktisella alueella ja aiheuttaa sitä kautta myös terveysvaikutuksia, mukaan lukien henkisen terveyteen kohdistuvia vaikutuksia, jotka ilmenevät ympäristömuutoksen aiheuttaman stressin seurauksena. Ikiroudan sulaminen voi myös johtaa ilmassa olevan pölyn määrän kasvuun, mikä heikentää ilman laatua muuten äärimmäisen puhtailla alueilla.

Ikiroudan sulamisen vaikutukset pohjoisiin ekosysteemeihin ovat moninaiset ja vaihtelevat alueellisesti. Vedenkierron muutokset ja jäätymisen ja sulamisen vuodenaikaiset vaihtelut muuttavat eri lajeille sopivien elinympäristöjen esiintymistä ja laajuutta. Suomessa palsasoiden häviäminen on arvioitu yksipuolistavan elinympäristöjä, mikä voi näkyä myös esimerkiksi muuttolintujen kannoissa. Elinympäristöjen muutokset heijastuvat myös monien muiden lajien vuodenaikaiseen kantojen vahvuuteen ja vaelluskäyttäytymiseen, mikä vaikeuttaa erityisesti perinteisiä uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvia elinkeinoja ja murtaa niiden kulttuurista perustaa.

Ikiroudan sulamisen vaikutukset ulottuvat kauas arktisen alueen ulkopuolelle. Tämä johtuu arktisen alueen globaaleista yhteyksistä ja vaikutusten moninaisuudesta (kuva 1). Osa riskeistä toteutuu fyysisesti arktisella alueella, mutta monet heijastuvat taloudellisten tai muiden yhteiskunnallisten yhteyksien takia laajasti muuhun maailmaan. Ikiroudan sulamisen takaisinkytkennät mm. maaperän kasvihuonekaasupäästöjen lisäämisen kautta vaikuttavat suoraan ilmastonmuutoksen kehitykseen. Myös tietoisuus arktisen alueen ikiroudan sulamisesta muokkaa maailmanlaajuisesti käsitystä ja ymmärrystä ilmastonmuutoksen merkityksestä. 

Sopeutumistoimilla voidaan rajoittaa osaa vaikutuksista  

Sopeutuminen ikiroudan sulamiseen voi tapahtua monella eri tasolla ja tavalla. Toimilla arktisilla alueilla voidaan vain rajoitetusti vaikuttaa sulamisen juurisyihin. Tärkein toimi on luonnollisesti luopuminen fossiilisten energialähteiden hyödyntämisestä erityisesti arktisilla alueilla, jossa hyödyntäminen kiihdyttää ilmastonmuutosta myös mm. mustan hiilen päästöjen kautta.

Varsinaiset ikiroudan sulamiseen liittyvät sopeutumistoimet voidaan luokitella seuraaviin ryhmiin.

1. Tekniset ratkaisut muuttavat rakenteita siten, että ne kestävät maaperän vakauden muutokset ja välttävät siirtämästä lämpöä maaperään.
2. Käyttäytymisen muutokset ottavat huomioon uuden tilanteen ja hyödyntävät tietoa ja teknologiaa siten, että ikiroudan sulamisen haittavaikutukset minimoituvat. Tämä on olennaista erityisesti alkuperäiskansojen perinteisten elinkeinojen ylläpitämiseksi.
3. Organisaatioiden käytäntöjen ja resurssien muutokset voivat hyödyntää uusia teknologisia ratkaisuja ja kohdentaa voimavaroja toimiin, joilla tuetaan myös sopeutumista käyttäytymisen kautta, esimerkiksi perustamalla uusia tietopalveluita, joiden avulla voidaan viestiä ikiroudan sulamisen riskeistä ja turvallisista kulkureiteistä.
4. Sääntelyn ja muun ohjaavan politiikan kehittäminen. Ohjauksen avulla voidaan vahvistaa sopeutumiskykyä ja esimerkiksi rakentamisen standardien avulla voidaan varmistaa, että infrastruktuuri kestää myös sulamistilanteita sekä että rakentaminen ei itsessään kiihdytä sulamista.   

Sopeutumistoimet ovat sidoksissa toisiinsa (kuva 2). Tehokas ja vaikuttava sopeutuminen edellyttää, että eri toimet tukevat toinen toisiaan. Muuttuva tilanne vaatii myös olosuhteiden seuraamista ja uusien innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä. Tämän mahdollistamiseksi tarvitaan myös strategista sopeutumisen suunnittelua sekä systemaattista arviointia.

Sopeutumistoimien laajalaisuuden vuoksi olisi perusteltua laatia ikiroudan sulamisen sopeutumisstrategia Arktisen neuvoston puitteissa. Se olisi luonnollinen jatke AMAPin työlle⁴ ja loisi alustan eri maiden ja toimijoiden keskinäiselle oppimiselle ja vuorovaikutukselle haittavaikutusten minimoimiseksi.

Lähteet

1. Meinander, O. ym., 2022: Permafrost Thaw and Adapting to its Multiple Effects in the Arctic. Teoksessa: Heininen, L. ym. (toim.). Arctic Yearbook 2022: The Russian Arctic: Economics, Politics and Peoples. Akureyri, Islanti: Arctic Portal, ISSN 2298-2418, p. 215-231, saatavilla https://arcticyearbook.com/, 2022.
2. IPCC, 2019: IPCC Special Report on the Ocean and Cryosphere in a Changing Climate [H.-O. Pörtner, ym. (toim.)]. Saatavilla https://www.ipcc.ch/srocc/, 2019.
3. Evengård, B. ym., 2021: Healthy ecosystems for human and animal health: Science diplomacy for responsible development in the Arctic: The Nordic Centre of Excellence, Clinf.org (Climate-change effects on the epidemiology of infectious diseases and the impacts on Northern societies). Polar Record, 57, E39, doi:10.1017/S0032247421000589
4. AMAP, 2021: Arctic Climate Change Update 2021: Key Trends and Impacts – Summary for Policy-makers.

Kirjoittajat: Mikael Hildén¹, Outi Meinander², Eeva Kuntsi-Reunanen², ¹ Suomen ympäristökeskus (SYKE), ² Ilmatieteen laitos, IBA-Ikirouta projekti (no. PC0TQ4BT-25)
Kuva: Adobe Stock

Lähdeviite:
DOI: 10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2022-12-02