Huippulämpimällä kesällä ei ole kovin merkittävää vaikutusta vuoden keskilämpötilaan. Talvikuukausien lämpötilat sen sijaan pitkälti määräävät minkälainen vuodesta tulee kokonaisuutena.
Vuosi on vaihtunut ja ilmastotilastoihin on lisätty jälleen yksi vuosi. Vaikka pitkin vuotta lämpötilat olivat pääsääntöisesti tavanomaista korkeammissa lukemissa (kuva 1), ei vuosi 2016 kuitenkaan yllä Suomen mittaushistoriassa kuin sijalle 12. Yhtenä merkittävimpänä syynä tähän on tammikuun alun kolmen viikon paukkupakkasjakso. Talvikuukaudet pitkälti määräävät kuinka lämmin vuodesta tulee kun taas kesäkuukausien vaikutus on pieni. Syynä tähän on talvikuukausien selvästi suurempi lämpötilahajonta.
Kuva 1. Vuonna 2016 Suomen päivittäinen keskilämpötilapoikkeama (pylväät) ja siihenastinen lämpötilapoikkeama vuoden alusta (musta viiva). Poikkeamat ovat laskettu suhteessa 1981-2010 keskiarvoon.
Lämpötilan keskihajonta on suurinta joulukuu-helmikuu jaksolla ja pienintä huhtikuu-syyskuu jaksolla (kuva 2). Toisin sanoen lämpötilan muutokset ovat talvella huomattavasti kesää suurempia. Tämän huomaa jo puhtaasti lämpömittariakin seuraamalla. Esimerkiksi Helsinki-Vantaalla tammikuussa 2016 lämpötila oli ylimmillään +4,6 astetta ja alimmillaan -27,8 astetta eli haitari oli yli 32 astetta. Vastaavasti elokuussa ylimmän ja alimman lämpötilan erotus oli vain 18 astetta (24,4 °C – 6,4 °C). Koska vuoden keskilämpötilan laskennassa jokaisella kuukaudella on yhtä suuri painoarvo, voidaan jo nyt arvata, että talvikuukausilla on merkittävämpi rooli kuin kesäkuukausilla.
Kuva 2. Suomen kuukausittaisten keskilämpötilojen keskihajonta.
Oletetaan, että tammikuu olisi Suomessa poikkeuksellisen kylmä. Tämä vastaan suurin piirtein kahta keskihajontaa eli kuvan 2 avulla laskettuna lämpötilapoikkeama olisi noin 7,3 astetta keskiarvon alapuolella. Tällöin pitäisi sekä heinäkuun että elokuun ja vielä osan syyskuutakin olla poikkeuksellisen lämpimiä, jotta nämä voisivat yhdessä kompensoida poikkeuksellisen kylmän tammikuun vaikutuksia koko vuoden keskilämpötilaan.
Koska joulukuu-helmikuu vaikuttavat niin merkittävästi vuoden keskilämpötilaan, voidaan itse asiassa jo helmikuun lopulla arvioida melko hyvin tuleeko koko vuodesta muodostumaan tavanomaista kylmempi vai lämpimämpi. Kuvassa 3 nähdään selvä korrelaatio tammi-helmikuun keskilämpötilan ja koko vuoden keskilämpötilan välillä. Toisin sanoen jos alkuvuosi on ollut tavanomaista lauhempi, on lopulta koko vuosi niin ikään yleensä tavanomaista lämpimämpi.
Jos siis helmikuun lopulla tehdään senhetkisen tilanteen perusteella veikkaus tuleeko vuodesta Suomessa tavanomaista kylmempi vai lämpimämpi, osuu veikkaus oikeaan keskimäärin kolme kertaa neljästä. Näin vahva merkitys talvikuukausien lämpötiloilla on. Vaikka kesä olisikin Suomessa huippulämmin, voisi vuosi kokonaisuudessaan jäädä tavanomaista kylmemmäksi. Hieman tällä tavoin kävi vuonna 2010, jolloin heinäkuussa mitattiin lähes jokaisena päivänä hellettä ja rikottiin Suomen mittaushistorian lämpöennätys. Silti kylmien talvikuukausien johdosta vuoden keskilämpötila jäi selvästi pitkän ajan keskiarvon alapuolelle.
Kuva 3. Alkuvuoden ja koko vuoden keskilämpötilojen korrelaatio.
