Maaliskuun 12. päivänä tuli kuluneeksi 110 vuotta siitä, kun ensimmäinen ajantasainen jääkartta piirrettiin Suomessa.
Jo 1800-luvun lopulla kiinnostus talviaikaisen kauppamerenkulun lisäämiseen oli suurta. Varsinkin ensimmäinen maailmansota lisäsi talvimerenkulkua ja jäätiedon tarvetta. Jäätietoa oli aiemmin kerätty ja julkaistu tutkimustarkoituksiin, mutta vasta jälkikäteen. Nyt tieto haluttiin saman tien merenkulun käyttöön. Keisarillinen laivasto määräsi jääntutkimustakin tehneen Suomen Tiedeseuran tekemään karttoja senhetkisestä jäätilanteesta, ja niinpä 12.3.1915 laadittiin ensimmäinen tosiaikainen jääkartta Suomen merialueilta.
Aluksi karttaa tehtiin Suomen Tiedeseurassa. Vuonna 1918 perustettiin Merentutkimuslaitos tuottamaan tietoa Suomea ympäröivien merialueiden fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista. Niinpä myös jääkartan teko siirtyi sinne. Vuonna 2009 Merentutkimuslaitos lakkautettiin ja sen toiminta jaettiin Ilmatieteen laitokselle ja Suomen ympäristökeskukselle. Jääkartan piirtovastuu siirtyi tällöin Ilmatieteen laitokselle. Talvesta 2017–2018 alkaen jääkartta on tehty yhdessä Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen (SMHI) kanssa.
Karttaa piirrettiin ensin kerran viikossa kynällä ja erilaisia jääalueita kuvattiin värittämällä niitä puuvärein. Myöhemmin sitä julkaistiin mustavalkoisena rasterikarttana. Nykyään piirtäminen tapahtuu tietokoneohjelmalla ja paperin sijaan valtaosa käyttäjistä katselee jääkarttaa sähköisesti, esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta. Tarkempi tieto jääalueista tallentuu sähköiseen tietokantaan. Kartta ei myöskään ole enää vain mustavalkoinen viivakuva, vaan värit ovat palanneet antamaan merkityksen jääalueille aina vaikeakulkuisesta tummanpunaisesta helppokulkuiseen vihreään. Jäätiedon tarvekin on kasvanut, ja nykyään kartta tehdään päivittäin. Kartassa esitetään ajankohtainen jäätilanne, jäänmurtajien sijainnit ja Itämeren alueen avustusrajoitukset talvimerenkulun tarpeisiin.
Jääkartan piirrossa hyödynnetään monia havaintolähteitä
Tieto jäätilanteesta karttaan saatiin ensin lähinnä jäähavaitsijoiden lähettäminä jäähavaintoina. Havaitsijat ovat paikallisia, jotka liikkuvat muutenkin rannikolla ja jäällä tarkkaillen alueensa jäätilannetta. Aikoinaan jopa yli sata jäähavaitsijaa lähetti viikoittain käsin kirjoitettuja havaintolomakkeita, joissa kuvailtiin paikallinen jäätilanne ja merkittiin jäänpaksuus, jonka havaitsija oli mitannut kairaamalla jäähän reikiä ja mittaamalla niistä paksuuden. Näiden havaintojen perusteella jäätilanne pääteltiin ja piirrettiin niin pitkälle kuin mahdollista.
Jäähavaitsijoiden havainnot ovat yhä olennaisia tietolähteitä kartanpiirtäjälle. Etenkin mitatut jäänpaksuudet ovat tarpeen, sillä niitä ei muualta saa. Tosin havaitsijaverkosto on harventunut pariin kymmeneen. Paperiset, postitse lähetettävät havaintolomakkeetkin ovat lähes kokonaan korvautuneet sähköisillä. Nykyään jäähavaitsija voi täyttää ja lähettää havaintolomakkeen esimerkiksi älypuhelimella suoraan jäältä ja jääkartanpiirtäjä saa tiedon saman tien, eikä vasta postin kuljetettua paperilomake perille.
Satelliittikuvat ovat nykyaikaisen jääkartan tärkein tietolähde. Niitä alkoi tulla 1960-luvun lopulla, ja nykyään tietoa saadaan eri satelliiteista päivittäin. Myös lentohavaintoja on käytetty jääkartan tietolähteenä jonkin verran, miten niitä on milloinkin ollut saatavilla. Kuitenkin nykyään niiden merkitys on vähäisempi, koska satelliittikuvia on käytettävissä niin paljon.
Vaikka jääkartta on muuttunut monin tavoin aikojen saatossa, kartoista muodostuu hyvä aineisto Itämeren jäätilanteesta 110 vuoden aikana. Myöskään tarve ajantasaiselle jäätiedolle ei ole kadonnut, vaan lisääntyneen meriliikenteen myötä päivän jääkartta on hyvinkin oleellinen tieto jäisellä merellä toimiville.
Teksti: Anni Jokiniemi
Kuva: Jari Haapala
Ajantasainen jääkartta löytyy Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta https://www.ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne
Julkaisun viitetiedot:
Jokiniemi, A. 2025: Jääkarttaa on piirretty tosiaikaisesti jo 110 vuotta. Ilmastokatsaus, 27(3), 8–10, https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2025-03-02
