Australian ekosysteemiin olennaisesti kuuluvat maastopalot ovat raivonneet poikkeuksellisen voimakkaasti mantereen kaakkoisosassa syyskuusta 2019 lähtien.
Maastopalokauden 2019–2020 paloja on luonnehdittu Australian modernin historian tuhoisimmiksi. Tammikuun puolivälissä palojen arvioitiin polttaneen siihen mennessä jo yli 18 miljoonaa hehtaaria eli yli puolta Suomen pinta-alasta vastaavan alueen. Paloissa on tuhoutunut myös yli 5000 rakennusta ja menehtynyt yli 30 henkeä.
Maastopaloja on esiintynyt ympäri Australiaa, mutta eniten maan kaakkoisosassa Uuden Etelä-Walesin ja Victorian osavaltioissa (kuva 1). Miljoonakaupungit Sydney ja Melbourne ovat ajoittain peittyneet savuun ja ilmanlaatu on ollut kaupungeissa harvinaisen huono. Australian pääkaupunkiin Canberraan julistettiin tammikuun lopussa maastopalojen takia hätätila, joka muun muassa velvoittaa kansalaisia valmiuteen jättää kotinsa 20 minuutin varoitusajalla maastopalon uhatessa.
Maastopalojen laajuuden taustalla on pitkään jatkunut kuivuus
Maastopalojen poikkeuksellinen laajuus johtuu ennen kaikkea pitkään jatkuneesta kuivuudesta pahiten paloista kärsineillä alueilla. Vuosi 2019 oli Australiassa sekä lämpimin että kuivin vuosi 1900-luvun alusta alkavan mittaushistorian aikana. Vuoden sademäärä oli keskimäärin 40 % normaalia pienempi. Uudessa Etelä-Walesissa ja Victoriassa kuivuudesta on kärsitty vuodesta 2017 asti. Näiden osavaltioiden alueella sijaitsevalla Murray-Darlingin jokialueella, joka on Australian tärkein maatalousalue, kuivuusjakson on arvioitu olevan pahin viimeisten 120 vuoden aikana.
Kuivuutta on voimistanut poikkeuksellinen kuumuus. Joulukuu oli Australiassa mittaushistorian lämpimin ja 18.12. vuorokauden ylimmän lämpötilan koko Australian yli laskettu keskiarvo oli 41,9 °C, mikä teki päivästä ennätyksellisen kuuman.
Tammikuussa selvästi tavanomaista lämpimämpi sää jatkui Australian itäosissa. Mantereen länsiosassa runsaat sateet toivat monin paikoin helpotusta kuivuuteen, mutta Uuden Etelä-Walesin alueella kuivuus jatkui tammikuun sademäärän ollessa keskimäärin kolmanneksen normaalia pienempi. Keskilämpötila oli samaan aikaan paikoin jopa viisi astetta tavallista korkeampi.
Mikä on ilmastonmuutoksen vaikutus paloihin?
Ilmaston lämpeneminen voimistaa haihduntaa ja lähinnä paikallisen talven ja kevään aikana sademäärät näyttäisivät lisäksi jonkin verran pienenevän Australian eteläosassa.
Australian sateisiin vaikuttaa merkittävästi Intian valtameren dipoli-ilmiö, jonka positiivisessa vaiheessa pintavedet lämpenevät Intian valtameren länsiosassa ja viilenevät puolestaan Sumatran sekä Jaavan saarten rannikoiden edustoilla. Kaikki Etelä- ja Kaakkois-Australian tunnetut kuivuusjaksot ovat olleet yhteydessä Intian valtameren dipoli-ilmiön positiiviseen vaiheeseen. Nature-tiedelehdessä vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan dipoli-ilmiön voimakkaasti positiivisen vaiheen tilanteet todennäköisesti yleistyvät ilmaston lämmetessä.
Maastopalot ovat olennainen osa Australian ekosysteemiä
Australian laaja manner sisältää ekologisesti monenlaisia alueita, joista suurin osa on kuitenkin erittäin paloherkkiä. Lukemattomat paikalliset eläin- ja kasvilajit ovat paloista joko suoraan tai välillisesti riippuvaisia. Paradoksaalisesti viime kuukausien palot ovat ilmeisesti aiheuttaneet silti joidenkin uhanalaisten eläinlajien sukupuuttoja, mikä johtuu ennen kaikkea siitä, että Australian alkuperäisfauna on kärsinyt voimakkaasti ihmistoiminnan ja vieraslajien puristuksessa.
Australian tunnetuimpia paloista hyötyjiä ovat eukalyptukset, joiden yli 700 lajia muodostavat noin kolme neljäsosaa Australian metsistä. Valta-asemansa eukalyptukset ovat saavuttaneet ”polttamalla” kilpailijansa pois. Eukalyptukset ovat täynnä räjähdysherkkiä öljyjä, joita ne kuumalla ilmalla haihduttavat ja lisäksi niiden kuori irtoaa suurina syttymisherkkinä liistakkeina. Useat eukalyptuslajit kykenevät luontaisesti lisääntymään vain metsäpalojen yhteydessä.
Australian kaakkoisimmassa osassa, missä ilmasto on kesälläkin yleensä kostea, eukalyptusmetsät kasvavat jopa yli 50 metriä korkeiksi. Nämä metsät palavat luontaisesti harvoin, mutta erittäin voimakkaasti. Kaakkois-Australian ilmastolle ovat myös tyypillisiä kuumalla säällä sisämaasta puhaltavat kovat tuulet, jotka saavat palot leviämään hallitsemattomasti.
Ennen eurooppalaisten uudisasukkaiden tuloa Australiaa asuttaneet aboriginaalit käyttivät tulta monin tavoin. Metsäpaloja he hallitsivat polttamalla vuosittain laajoja alueita, jolloin palojen intensiteetti pysyi maltillisena, kun palavaa materiaalia ei palojen välillä ehtinyt maastoon paljoa kertyä. Metsien palokuormat kasvoivat, kun aboriginaalit joutuivat väistymään palovaaraa ymmärtämättömien uudisasukkaiden tieltä. 6.2.1851 syttyi valtava palo, joka poltti Victorian alueella yhdessä päivässä viisi miljoonaa hehtaaria. Hehkuvia kekäleitä ja tuhkaa satoi tuona päivänä laivoihin merellä yli 30 kilometrin päässä rannikolta.
Maastopalokaudella 1974–75 Australiassa paloi ennätyksellisesti 117 miljoonaa hehtaaria eli 15 % koko mantereen pinta-alasta. Nämä palot olivat luonteeltaan hyvin erilaisia viime kuukausien paloihin verrattuna. Ne levisivät pääosin mantereen länsiosan asumattomilla ja niukkakasvuisilla erämaa-alueilla, joilla kasvillisuus oli aiemmin poikkeuksellisesti vihertynyt runsaiden sateiden takia.
Teksti: Ilari Lehtonen
Kuva: Pixabay
