Viimeisten 50 vuoden aikana Suomi on lämmennyt noin puoli astetta vuosikymmentä kohti. Metsissä lämpenevä ja muuttuva ilmasto näkyy muun muassa kohonneina kuivuus-, myrsky- ja hyönteistuhoriskeinä, joihin sopeutuminen edellyttää suunnitelmallista ja ajallisesti oikein kohdistettua metsänhoitoa.
Metsänhoidossa sopeutuminen tarkoittaa oikea-aikaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan metsien elinvoimaisuutta ja häiriöiden sietokykyä. Samalla vahvistetaan metsien mahdollisuuksia toimia ilmastonmuutoksen hillitsijänä. Sopeutumista voidaan tarkastella eri aikajänteillä. Lyhyellä aikavälillä painottuvat toimet, joilla voidaan vähentää nykyisten metsien haavoittuvuutta huolehtimalla esimerkiksi puuston elinvoimaisuudesta oikea-aikaisilla harvennuksilla. Keskipitkällä aikavälillä korostuvat toimet, joilla vahvistetaan metsien kykyä kohdata tulevia muutoksia huolehtimalla esimerkiksi luonnon monimuotoisuudesta talousmetsissä. Pitkän aikavälin tavoitteena ovat muuttuviin olosuhteisiin sopeutuneet metsät, joissa esimerkiksi puulajikoostumusta, metsänrakennetta ja käsittelytapoja on voitu muuttaa hallitusti.
Metsien rakenteellinen muutos on hidasta, ja siksi tulevien riskien tiedostaminen ja niiden ennaltaehkäisy vaikuttavat ratkaisevasti siihen, miten tulevat metsät selviävät ilmastonmuutoksen myötä kasvavista tuhoriskeistä. Metsänomistajalle metsien sopeutumisen varmistaminen edellyttää omien metsien seurantaa ja tuntemista, riskikohteiden tunnistamista sekä suositusten mukaisia, ennakoivia toimenpiteitä.
Oikeat valinnat vähentävät riskejä
Kasvupaikan mukaiset puulajit, oikea-aikaiset metsänhoidon toimenpiteet ja monipuolinen metsänrakenne ovat sopeutumisen keskeisimpiä tekijöitä. Erityisesti kuusen istuttamista liian karulle kasvupaikalle tulee välttää tulevien tuhoriskien minimoimiseksi. Tulevaisuuden tuhoriskejä voidaan pienentää myös hyödyntämällä jalostettua viljelymateriaalia. Jalostetussa siemen- ja taimimateriaaleissa keskeisiä jalostettuja ominaisuuksia ovat elinvoimaisuus ja viljelyvarmuus, joka pitää sisällään muun muassa tuhojen kestävyyttä sekä hyvää ympäristöolosuhteiden vaihtelun sietokykyä.
Oikea-aikaisilla metsänhoidon toimenpiteillä, kuten taimikonhoidoilla ja harvennuksilla, voidaan ylläpitää puuston elinvoimaisuutta, valita kasvatettavia puita ja vahvistaa niiden tuhokestävyyttä. Taimikonhoidon tulokset ovat pitkävaikutteisia ja tehty työ vaikuttaa merkittävästi myös puun tuleviin jatkojalostusmahdollisuuksiin.
Tavoitteellinen sekapuustoisuuden suosiminen pienentää tuhoriskejä, ja varsinkin lehtipuusekoitus on arvokasta esimerkiksi monimuotoisuudelle ja maaperän ominaisuuksille. Lehtikarike vähentää maan happamoitumista, parantaa ravinteiden kiertoa sekä lisää maaperän tuotoskykyä.
Metsänomistajan kannattaa myös hajauttaa riskejä ja suosia monipuolisuutta kasvatustavoissa, metsän rakenteessa ja puulajeissa. Monilajisuus edistää metsän elinvoimaisuutta ja ekosysteemin vakaata toimintaa myös muuttuvissa olosuhteissa.
Monilajisuus ja vesien hallinta auttavat sopeutumisessa
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on keskeinen osa ilmastonmuutokseen sopeutumista. Talousmetsissä luonnon monimuotoisuutta voi turvata esimerkiksi sekapuustoisuuden ja lehtipuusekoituksen suosimisella sekä säästöpuiden ja lahopuiden avulla.
Monimuotoisuutta tukevien piirteiden säilyttäminen, puuston rakenteellinen monipuolistuminen ja lahopuujatkumon turvaaminen edellyttävät, että talousmetsien luonnonhoidon toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan tavoitteellisesti ja ennakoivasti. Esimerkiksi taimikoiden rakennetta voi lähteä monipuolistamaan suojatiheiköillä, joista voi muodostua aikanaan tulevia säästöpuuryhmiä.
Ilmastonmuutoksen ennustetaan toisaalta lisäävän sateisuutta erityisesti talvella, mutta toisaalta myös lisäävän vettä maaperästä haihduttavia kuivuusjaksoja. Sään ääri-ilmiöt lisäävät siis tarvetta säädellä vedenpinnan tasoa aiempaa tarkemmin. Vesitalouden hallinta korostuu erityisesti ojitettujen turvemaiden toimenpiteissä. Tuhkalannoituksella sekä hyödyntämällä jatkuvaa kasvatusta siihen soveltuvilla kohteilla voidaan vähentää ojien kunnostamisten tarvetta. Turpeen hajoamista voidaan vähentää ja tukea metsien kasvumahdollisuuksia, kun harkitaan huolellisesti ojien kunnostamisen tarvetta ja ojia kunnostettaessa vältetään liian syviä ojia. Näin vesitalouden hallinta kytkeytyy suoraan sekä sopeutumiseen että ilmastonmuutoksen hillintään.
Pitkälle katsovat valinnat yhdistävät sopeutumisen ja hillinnän
Elinvoimainen, oikea-aikaisesti hoidettu ja rakenteeltaan monipuolinen metsä kestää paremmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja säilyttää samalla kykynsä sitoa ja varastoida hiiltä. Pitkän aikavälin sopeutumiskeinot rakentuvat kokonaisuudesta, jossa puulajivalinnat, metsänhoito, monimuotoisuuden turvaaminen ja vesitalouden hallinta tukevat toisiaan. Näiden valintojen avulla luodaan metsiä, jotka eivät ainoastaan selviydy muuttuvassa ilmastossa, vaan muodostavat kestävän perustan myös ilmastonmuutoksen hillinnälle tulevina vuosikymmeninä.
Lue lisää ilmastokestävästä metsänhoidosta Metsäkeskuksen verkkosivuilta: Ilmastokestävä metsänhoito | Metsäkeskus
Teksti: Juha Tuononen, Suomen metsäkeskus
Kuva: Adobe Stock
Julkaisun viitetiedot:
Tuononen, J. 2026: Metsänhoito tarjoaa keinoja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Ilmastokatsaus, 28(7), 8–10, https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2026-07-02
