Viime vuosina on eri puolilta maailmaa kuultu uutisia yhä laajemmista ja vaarallisemmista metsäpaloista. Suomessa metsäpalojen hallinta on pitkään ollut tehokasta, mutta ilmaston lämpeneminen kasvattaa metsäpaloriskiä myös meillä.

Metsäpalojen lisääntymisellä ilmaston lämpenemisen seurauksena on laajasti tiedostettu kaksoisrooli. Ensinnäkin ilmaston lämpenemisen ajatellaan lisäävän metsäpaloja, ja toisaalta paloista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ja mustan hiilen päästöt kiihdyttävät ilmaston lämpenemistä entisestään. Julkisessa ilmastonmuutoskeskustelussa metsäpalot ovatkin olleet viime aikoina toistuvasti esillä, ja dramaattisena sekä vaarallisena ilmiönä metsäpaloista on tullut suorastaan eräänlainen ilmastonmuutoksen etenemisen epävirallinen symboli.

Suomessa metsäpalot ovat pysyneet melko hyvin hallinnassa

Suomessa metsäpalot ovat olleet viime vuosikymmeninä melko vähäinen ongelma. Metsien tasaikäistyminen ja pirstoutunut rakenne, palokuorman väheneminen harvennuksien ja energiapuun korjuun myötä, tiheä metsäautotieverkko, tähystyslentoihin perustuva tehokas metsäpalojen havainnointi ja kattava sopimuspalokuntaverkosto ovat taanneet sen, että palot havaitaan ja saadaan nopeasti rajattua sekä sammutettua. Suomessa metsäpalot ovatkin olleet luonteeltaan ehkä pikemminkin riesa kuin todellinen yhteiskunnallinen uhka tai omaisuusvahinkojen aiheuttaja, toisin kuin monissa muissa maissa.

Kuvaavaa on, että Suomessa on oltu huolissaan metsäpalojen vähyyden aiheuttamasta haitasta metsäluonnon monimuotoisuudelle, mikä näkyy monien palosidonnaisten luontotyyppien ja lajien taantumisena. Tämä selittyy sillä, että nykyinen keskimääräinen vuosittainen metsäpaloalamme, noin 600 hehtaaria, on vain noin viisi prosenttia siitä, mitä se oli 1920– ja 30-luvuilla. Erityisen nopeasti paloalat pienenivät 1960-luvulla ja vastoin toisinaan esitettyä käsitystä, ne ovat sen jälkeen vakiintuneet nykyiselle alhaiselle tasolle.

Tässä Suomi poikkeaa selvästi jo naapurimaistamme, joissa vuotuiset metsäpaloalat ovat olleet selvästi suurempia (kuva 1), vaikka metsäpalojen määrässä ei ole ollut oleellista eroa. Ero johtuu osittain etenkin suurpalojen suuremmasta määrästä naapurimaissamme. Esimerkiksi Ruotsissa on yli 100 hehtaarin alueelle levinneitä metsäpaloja sattunut viime vuosina noin kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa. Suhteessa maan metsäpinta-alaan Ruotsin metsäpaloalat ovat viimeisten reilun parinkymmenen vuoden aikana olleet samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa 1950–60-luvuilla.

Ruotsin erityisen vaikeat metsäpalokesät 2014 ja 2018, mutta myös Suomen oloissa harvinaisen laajat, yli 200 hehtaarin alueelle levinneet Muhoksen ja Kalajoen metsäpalot kahtena viime kesänä, ovat antaneet syitä uudelleenarvioida metsäpalojen aiheuttamaa vaaraa Suomessakin. Useissa eri organisaatioiden hankkeissa tutkitaan ja kehitetään muun muassa metsäpalojen torjuntaa hyödyttävän karttamateriaalin tuottamista, palojen leviämismalleja, niiden hiilidioksidipäästöjä sekä päästöjen arvioimista kaukokartoitusmenetelmillä, droonien hyödyntämistä metsäpalojen torjunnassa sekä metsäpalojen sammutustyön kuormittavuutta ja terveysvaikutuksia.

Kesän 2021 Kalajoen metsäpalon opit

Kalajoen Raution kesän 2021 metsäpalossa havaittiin, että kokemukseen perustuva ennakointi palon leviämisestä epäonnistui palon edettyä odottamattoman nopeasti pitkin vähäsateisen ja kuuman kesän kuivattamaa ojitettua turvemaata. Ojitettujen turvemaiden suuri osuus metsäpinta-alasta on Suomen kansallinen erityispiirre, ja Kalajoen metsäpalo lienee toistaiseksi laajin ojitetulla turvemaalla hallitsemattomasti levinnyt metsäpalo. Kuivina kesinä pohjavesi voi laskea ojitetuilla turvemailla jopa kahden metrin syvyyteen, minkä seurauksena muodostuu merkittävä maanalainen palokuorma. Tämä paitsi vaikeuttaa palojen sammuttamista tulen jäädessä helposti kytemään maan alle, muodostaa myös uhan hiilineutraaliustavoitteille, sillä laajassa ojitetun turvemaan palossa saatetaan menettää varsin merkittävä hiilivarasto, kirjaimellisesti savuna ilmaan.

Lisätietoja: Ulkoministeriön rahoittamassa IBA-ForestFires-hankkeessa vuonna 2021 tuotettu raportti (linkki) kokoaa yhteen tutkimustiedon metsäpalojen esiintymisestä ja ilmastonmuutoksen vaikutuksesta paloriskiin Fennoskandian alueella.

Kuva 1. Vuotuinen paloala suhteessa metsämaan pinta-alaan Suomessa, Ruotsissa ja Karjalan tasavallassa vuosina 1956–2020. Kuva on tuotettu hankkeessa Forest fires in Fennoscandia under changing climate and forest cover (IBA-ForestFires).

Kuva: Pixabay/Ylvers
Teksti: Henrik Lindberg, Hämeen ammattikorkeakoulu, ja
Ilari Lehtonen, Ilmatieteen laitos

Lähdeviite:
DOI: 10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2022-06-02